Tässä omalla kokemuksella hyväksi havaittuja duprasien hoito-ohjeita.

Ruokinta

Duprasit syövät samaa perusjyrsijänruokaa kuin esimerkiksi gerbiilit tai hamsterit. Siemenseos voidaan myös korvata rotta- & hiiripelletillä. Duprasit tarvitsevat kuitenkin eläinperäistä ravintoa gerbiilisukulaistaa enemmän, joten koiran/kissan kuivaraksuja, jauhomatoja, kuivattua jauhelihaa tms. kannattaa antaa muutaman kerran päivässä. Tällaisella ruokinnalla on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia duprasien lisääntymiseen ja mitä ilmeisimminkin yleiseen hyvinvointiin. Lisäksi dupraseille kannattaa tarjota monipuolista tuoreruokaa, erilaisia vihanneksia, hedelmiä sekä marjoja. Lisäksi niille voi antaa kaikenlaista mitä omassa ruuanlaitossa tulee tehtyä: riisiä, makaroonia, puuroa jms. Tärkeänä osana duprasin ruokintaa on raikas vesi.

Asunto ja virikkeet

Duprasille soveltuu parhaiten asunnoksi terraario, koska ne pitävät kaivelemisesta, eivätkä toisaalta ole mitään järin hyviä kiipeilijöitä, joten saattavat jopa loukata tassunsa pinnahäkissä viilettäessään. Terraarion olisi hyvä olla vähintään samaa kokoa kuin 1-2 gerbiilin asumus. Terraarion pohjalla olisi hyvä olla paksu kerros kutteripurua sekä pesätarvikkeiksi wc-/talouspaperia ja/tai heinää. Duprasi tarvitsee jonkinlaisen pesäkolon, jollaiseksi kelpaa hyvin joku eläinkaupoista saatava pesä (puuta tai keramiikkaa), kukkaruukku tai vaikkapa kookospähkinän kuori. Terraariossa voi olla myös pahvisia "pesiä", mutta dupran luonteesta riippuen nämä joko nakerretaan pois maisemaa pilaamasta tai pissaillaan siihen kuntoon, että saat säännöllisesti vaihtaa ne uusiin.

Kuten gerbiileille, on dupraseillekin paljon iloa kaikenlaisesta pahvisesta, laatikoista, putkista ja muusta. Jotkut duprasit ovat todella aktiivisia ja nakertelevat innokkaasti kaiken mitä lähelleen saavat, suurin osa kuitenkin tyytyy vain tutkiskelemaan ja kuljeskelemaan pahviviriyksissä.

Luonnollisesi terraariossa tulee olla myös juomapullo ja ruokakuppi, jonka tulee olla keraaminen, jottei duprasi innostu nakertelemaan sitä palasiksi. Kaikki muukin muovinen on kiellettyä, jotteivat muovinpalat aiheuta sisäelinvaurioita tai suolitukosta. Dupraseille voi hyvin antaa virikkeeksi myös juoksupyörän, koska sen häntä ei loukkaannu niin helposti kuin mongolialaisen serkkunsa. Juoksupyörän olisi kuitenkin hyvä olla umpinainen. Jotkut duprasit tuntuvat lähes addiktoituvan juoksupyörään, toiset eivät koskaan ymmärrä siitä mitään.

Duprasin turkki rasvoittuu helposti ja siksikin sille on hyvä tarjota säännöllisesti hiekkakylpymahdollisuus. Ainakin kaikki meillä asuneet duprasit ovat rakastaneet hiekassa pyöriskelyä. Hyvää hiekkaa on eläinkaupoista saatava chinchillan hiekka tai sitten pienirakeinen hiekkapuhallushiekka.

Yksi vai kaksi?

Tällä hetkellä dupraseita aikalailla suositellaan pitämään yksittäin. Suomessa tiedetään pari tapausta, jossa pari on elänyt ilman suurempia tappeluja pitkään (toisessa tapauksessa uros-uros, toisessa naaras-naaras), mutta molemmissa tapauksissa nahistelua on esiintynyt jatkuvasti, vaikkei varsinaisia tappeluja olekaan päässyt syntymään. Eteenkin naaraat ovat erittäin reviiritietoisia, eikä niiden reviirille yleensä paljon muita mahdu. Näiden yhdessä viihtyneiden parien vastapainoksi on tiedossa pareja, jotka ovat tapelleet toisensa todella huonoon kuntoon.

Luonne

Duprien luonteissa on esiintynyt jonkin verran eroavaisuuksia. Tällä hetkellä on pieniä epäilyksiä siitä, että Suomessa olisi useampaa alalajia dupraseja (ovat hyvin erinäköisiä ja toiset ovat ärhäkämpiä luonteeltaan kuin toiset). Useimmat naaras duprasit ovat kiukkuisia, eivätkä kovinkaan helposti käsiteltävissä - soveltuvat siis lähinnä katselulemmikeiksi. Tästäkin kuitenkin poikkeuksia löytyy. Useimmat urokset taas ovat käsiteltävyydeltään mukavia ja äärimmäisen rauhallisia. Meidän ensimmäinen duprasi-uroksemme Congo muuttui ärhäkkäämmäksi iän myötä ja vanhana näykki enemmän tai vähemmän jatkuvasti käsiteltäessä. Uni taas ei voi sietää sitä, että sen niskaan kosketaan, saa pieniä sätkyjä ja näykkii, jos moista yrittää.

Duprasit ovat erittäin kömpelöitä eläimiä ja tämä kannattaa ottaa huomioon terraariota sisustettaessa. Congo onnistui kerran jäämään jumiin pahvilaatikon ja terraarion seinän väliin, vaikka varmasti mikä muu jyrsijä tahansa olisi onnistunut kääntymään niin, että olisi päässyt pälkähästä pois. 

Juoksutusta?

Duprasit ovat hyvin puuhakkaita, kun sille päälle sattuvat ja valvotusti juoksentelu vapaammassa ympäristössä on niille varsin hyvä virike. Duprasit ovat kuitenkin selkeämmin yöeläimiä, jolloin juoksuttaminen tulisi ajoitaa ilta-aikaan.

Pikku dupria?

Duprasien kasvattaminen on osoittautunut melkoisen hankalaksi toimenmpiteeksi, eiväkä ne tiettävästi ole lisääntyneet onnistuneesti kuin yhdellä suomalaisella kasvattajalla. Kantavana olevalle naaraalle olisi hyvä tarjota vitamiini ja kalkkilisiä sekä mahdollisesti tavallista enemmän proteiineja. Naaraalla ei tulisi teettää poikasia ennen 5kk ikää ja ensimmäisen poikueen tulisi syntyä ennen kuin naaras täyttää vuoden. Naaras kantaa poikasia n. 20 päivää. Poikaset vieroitetaan n. 6 viikon iässä, joskin kovin ärhäkkä naaras saattaa aloittaa agressiivisen vieroituksen jo aikaisemmin, jolloin poikaset on luonnollisesti eroitettava emostaan aikaisemmin.

Elinikä

Suomessa kokemuksen mukaan duprasit elävät n. 2-4v. Ulkomaalaisten lähteiden mukaan voisivat elää jopa kaksi kertaa pidempään.

Hinta

Duprasit maksavat ostopaikasta riippuen 10-40e.